Daniel Stern kuvaa lapsen psyykkistä kehitystä erityisesti lapsen eikä aikuisen näkökulmasta. Lapsella on synnynnäinen motivaatio pyrkiä ymmärtämään maailmaa oman sisäisen kokemuksensa ja vuorovaikutuksen kautta. Stern kuvaa viittä eri vaihetta lapsen minäkokemuksen kehityksessä:
1. KOKEMUS ELÄMYSTEN JÄSENTYMISESTÄ ( 0-2 kk)
- Vastasyntyneellä on valmius vuorovaikutukseen eli (multimodaalisuus)
- Vastasyntynyt kokee todellisuuden kokonaisvaltaisemmin kuin aikuinen.
- Vastasyntyneen aistitoiminnot eivät ole eriytyneet toisistaan.
- Ensimmäiset kokemusten jäsentymisen elämykset liittyvät sellaisiin piirteisiin ympäristössä, jotka ovat yhteisiä eri aistien kautta saataville ärsykkeille.
2. KOKEMUS YDINMINUUDESTA ( 2-3 kk)
- Tunne ydinminuudesta kehittyy, kun lapsi alkaa tutkia itseään suhteessa muihin.
- Sosiaalinen hymy sekä katsekontaktin muodostaminen ovat ensimmäisiä merkkejä mielenmaailman uudenlaisesta jäsentymisestä.
- Vanhemman ja lapsen kanssa käytävästä keskustelusta, jossa vanhempi esim. liioittelee eleitään ja puhettaan, voidaan kutsua protokeskusteluksi.
- Sternin mukaan ydinminuutta tuottavat kokemukset voidaan jakaa neljään ryhmään:
- Lapsi kokee yhtenäisen olemuksensa eli oman olemassaolonsa sisäisten ja ulkoisten aistiärsykkeiden pohjalta.
- Lapsella on käsitys omasta tavoitteellisesta toiminnasta. Hän esimerkiksi kääntää päätään ja huomaa näin voivansa vaikuttaa siihen, mitä katselee
- Omista tunteista kertyy kokemuksia ja lapsella on valmius kokea ihmiselle lajinomaisia tunteita.
- Lapsella on varhaisissa muistoissa kokemusta omasta jatkavuudesta. Muistin kehitys on edellytys turvallisuuden tunteen kehittymiselle. Lapsi esimerkiksi ''muistaa'', että ''tämä on tapahtunut ennenkin, tiedän mitä tapahtuu ja teen sen mukaan''.
3. KOKEMUS SUBJEKTIIVISESTA MINÄSTÄ (7-9 kk)
- Tunne subjektiivisesta minästä kehittyy, kun lapsi keksii, että hänellä on mieli ja muilla on mieli.
- Tunteitaan yhteensoinnuttava vanhempi aistii lapsen tunnetilan ja vastaa siihen sopeuttaen oman reaktionsa sen mukaan.
- Sosiaaliseksi mallintamiseksi kutsutaan käyttäytymistä, jossa lapsi katsoo ärsykkeen lisäksi myös tuttua aikuista ja ottavat hänestä mallia.
4. KOKEMUS KIELELLISESTÄ MINÄSTÄ ( 15 kk alkaen )
- Vauva on oppinut ymmärtämään, että sanat ovat symboleja ja viittaavat joihinkin asioihin. Tätä oivallusta kutsutaan symbolifunktion heräämiseksi.
- Symbolinen leikki, jossa esineitä käytetään symboloimaan toisia esineitä tai leikitään kokonaan kuvitteellisilla esineillä, kertoo lapsen ajattelun kehityksestä.
- Monet lapset käsittelevät eroahdistusta siirtymäobjektien avulla. Siirtymäobjekti voi olla turvaräsy tai nalle ja se edustaa lapselle turvallisuutta, jota hän kokee vanhemman läsnäollessa.
5. KOKEMUS KERTOVASTA MINÄSTÄ ( 3- vuotiaasta alkaen)
- Lapsen kielenkäyttö muuttuu laadullisesti erilaiseksi kolmannella ikävuodella. Lapsi kertoo, mitä kokee ja tämä kokemus omien tuntemusten sanoittamisesta jatkuu ihmisellä läpi elämänkaaren.
- Tahtoikä/uhmaikä on usein 3-vuoden iässä, koska lapsesta alkaa tuntua, että hän on oma persoona, jolla on oma tahto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti